Nousen korkealle, kymmenenteen kerrokseen.
Työpäivän jälkeen väsyneenä tunnen jokaisen askelman.
Rappukäytävän ikkunasta näkyy Kotikirkon kupoli.
Kunpa ajatuksenikin irtaantuisivat maasta ja
nousisivat mukana ikonia maalatessa.
Huoneessa on harras ja valoisa tunnelma.
Monet jo ahertavat ikoninsa äärellä.
Tänne voivat tulla myös myöhästyneet, "yhdennellätoista hetkellä".
Joillakin on työnalla kolmekin ikonia. Ne ovat kuin esirukouksia.
Toiset ovat jo lähes valmiina.
Johannes Kastajan ikoni. Jos kääre olisi auki, siihen kirjoitettaisiin:
"Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!",
sanoo opettajamme Jurij Mitroshin.
Toiset ovat vasta alussa.
Matka on pitkä, mutta palkitseva.
Se on kuin elämä, tuumin itsekseni. Jokainen virhe näkyy ikonissa, mutta onneksi voi aina "pestä sen pois" ja aloittaa uudelleen.
Onneksi emme ole yksin. Opettajamme Jurij osaa katsoa tarkkaan,
opastaa ja välillä myös auttaa maalauksen tiellä.
Minunkin maalamien ikoneiden kasvoissa on vain vähän omaa kädenjälkeä.
Kun joku kehuu ikonin kauneutta, hän ei osoita sanoja tekijälle.
Niin kuin mekin olemme Jumalan kuvan mukaisia.
Ihmeitätekevä Kozelshtshanin Jumalanäidin ikoni.
Kierrän luokkahuonetta.
Minun tulee aloittaa uusi ikoni, ja etsin sille aihetta.
"Katsele erilaisia ikoneita, ja valitse se, joka tulee sydämellesi",
neuvoo ikoninmaalauksen opettaja.
Katson ikkunasta avautuvia näkymiä Helsingin keskustaan.
Auringonlasku ja rukous "Elettyämme auringon laskuun, nähtyämme illan koiton, me veisaten ylistämme Jumalaa, Isää Poikaa ja Pyhää Henkeä".
Ja tiedän. Haluan maalata ikonin Kristuksen ylösnousemuksesta.
Teksti ja kuvat: Vlada Wahlstén
